Eilen Kompinrinteen Hitler ja alokas tapasivat toisensa puolueettomalla maalla. Alun ystävällinen kansakäyminen muuttui taas jossain vaiheessa rähinäksi, kun alokas ilmaisi halukkuutensa ylempään upseerinpaikkaan. Tämä ei tietenkään sopinut herr Führerille, joka palautti alokkaan ruotuun ja mätki moiset tyhmä ajatukset pois alokkaan mielestä. Ilta meni samoissa eristäytyneissä merkeissä kuin edellispäiväkin; kumpikin taho vietti aikaa omassa leirissään ja aina välillä vaihdettiin muodollisuus tai kaksi kaltereiden välistä.
Aamulla Hitlerillä oli vaihteeksi melkein hyvä päivä. Pihalta kaadettiin iso puu, ja Hitler katseli mieluusti sen tuhoamista huutaen kaksi tuntia kovalla äänellä ohjeitä työmiehille. Ja jos joku eksyi liian lähelle Hitlerin omaa neljän neliön pihaa, niin siitäkin piti huutaa. Alokas sai luvan tallustella alueella sen aikaa, kunhan pysyi tarpeeksi kaukana. Päivän edetessä alokas osoitti olevansa suht rauhallinen veikko ja Hitler alkoi harkita alokkaan ottamista Hitler jugendiin. Kun alokas sitten tajusi mennä helvettiin saatuaan osakseen ilkeitä irvistelyjä ja ärinöitä, päätti Hitler jalosti antaa alokkaan sitten marssia koko talossa. Siis, kunhan edelleenkin pysyy kaukana hänen suunnattomasta korkeudestaan.
Nyt kun kaikki ollaan jo samaa joukkoa, meno Kompinrinteellä on aavistuksen verran rennompaa. Alokas saa nukkua sängyssä ja oleskella samassa tilassa ja sille suodaan aina välillä jopa huomiota. Pitäähän sitä palkita, jos käyttäytyy nätisti.
Hiljaa hyvä tulee.