Niin se syksykin siinä meni. Tänä vuonna kylmä saapui aika yllättäen ja tätä menoa on pian ihan kunnon talvi. Olisikin! Minä en oikeastaan pidä näistä siirtymävaiheista ihan loppukevättä lukuunottamatta. Kaikelaiset loskapaskakelit voisi ilmanhaltia jättää taikomatta.
Talven tulo sai minut ajattelemaan, että pian sitä on taas joulukin. Pitää alkaa miettiä joululahjoja. Paljon on muuttunut viime vuodesta. Yksi on joukosta poissa ja yksi uusi on liittynyt muonavahvistukseksi. Viime joulu jäi Sunnyn viimeiseksi ja tänä vuonna kuusenvartijan haastava rooli siirtyy Aarolle. Karemia siis tuskin päästetään olohuoneeseen koko joulun aikana.
Sunnya ei olla vielä haudattu, koska hautakivi loistaa poissaolollaan, mutta uurna on hyllynreunuksella odottamassa. Vieläkin kotiin mennessä puoliksi aina odotan, että Sunny tulisi vastaan. Tuntuu hassulta, että jokin, minkä kaikki liikkeet osasi jo melkein ennustaa ja joka oli niin tuttu, että sen saattaa vieläkin kuvitella selkeästi mieleensa ydintuhohengitystä myöden, on poissa. Iltaisin ja kotiin mennessä ikävä onkin vielä kova, mutta se tuskin helpottaa koskaan. Ikävä, siis. Enkä minä toivokaan sen helpottavan. Sitä paitsi tietynlainen ikävä ei enää tunnu pahalta. Siitä tulee sellaista kaunista ikävää.
Pirteämpiin aiheisiin. Aaro ja Karem ovat jo aika hyviä kavereita, elleivät jopa ihan ystäviä. Tänään aamulla Aaro halusi välttämättä viereeni nukkumaan ja koska Karem nukkui siinä jo, aina yhtä huomaavainen Aaro tuli nukkumaan puoliksi Karemin päälle. Sellaista ihmettä, että Aaro tulisi vapaaehtoisesti Karemin viereen ja vielä lepäisi siinä murisematta, ei olekaan ennen tapahtunut. Leikkiäkin osataan jo vähän paremmin, kuin alkuvaiheessa. Karem saa jo ajoittain vähän läpsiä tassulla tai ottaa painiotteita eikä siitä olla heti vetämässä turpiin. Oma stressitaso on laskenut huomattavasti ja koiratkin voivat sen takia paremmin, kun ei koko ajan tarvitse kiukkuisena torua niitä ja vahtia ihan joka askelta. Elämä alkaa siis taas rutinisoitua kahden koiran kanssa ja minä pidän rutiineista.
Mikäli minulle parin vuoden sisällä tulee se palava halu ostaa poikien seuraksi narttu, niin muistuttakaa minua siitä, miten hirveää Karemin ja Aaron kanssa oli alkuaikoina. Eiköhän se tao päähäni järkeä.
