Niin se aika rientää ja pian ovat kaikki lumetkin jo toivottavasti poissa. Koirien kanssa on tullut lenkkeiltyä enemmän ja se näkyy valitettavasti laminaatin yhä vain kasvavassa kuramäärässä. Joka askelella tekisi mieli itkeä, kun kivet sukkien alla rahisevat ja hierovat naarmuja lattiaan.
Aaro ja Karem voivat ihan hyvin. Karemilla on takanaan antibioottikuuri harvinaisen sitkeään ja paskamaiseen suolistotulehdukseen, mutta nyt aletaan olla voiton puolella. Lumen alta paljastuvat sontakasatkaan eivät enää houkuta niin kovasti. Ehkä kovapäinen koirapoika viimein tajusi, ettei kannata pistellä kaikkea mahdollista poskeensa.
Temppuilut ovat jääneet vähän vähälle viime aikoina, mutta nyt on taas yritetty kovasti pysyä mukana. Aaro on päässyt hyvään alkuun matkimistempun kanssa ja Karem harjoittelee eteen-käskyä ja kontaktin ottamista.
Viime aikoina onkin juteltu Aaron puolisiskon omistajan, kennel Chanetanin pitäjän, kanssa melko paljon. Giselle on Aaron sisko isän kautta ja hyvä ehdokas oman seuraavan keskarinartun äidiksi. Haluaisin ehdottomasti Andyn linjasta nartun, koska tuore veri tekee kannalle aina hyvää. Kova olisi ollut hinku ottaa narttu jo tästä pentueesta sijoitukseen, mutta se ei taida nykyisessä tilanteessa olla mahdollista. Pitäisi olla enemmän rahnaa ja isompi kämppä. Ainakin enemmän rahnaa. Sopu tunnetusti sijaa antaa. Pidän kuitenkin silmät ja korvat auki ja olen yhteyksissä. Tarkoitus olisi kesällä päästä jonkun näyttelyn yhteydessä tapaamaankin. Odotan tosissani innolla!
Aarosen kolmas syntymäpäivä lähestyy kovaa vauhtia ja Karemkin täytti tuossa 5.1. vuoden. Niin se aika juoksee. On minulla isoja poikia…