Heli ja fretit saapuivat eilen illalla ja nyt on ensimmäinen kokonainen päivä takana. Ajattelin päivitellä säännöllisin väliajoin, kuinka vierailu on sujunut ja miten koirat ovat suhtautuneet uusiin väliaikaisiin kämppäkavereihinsa.
Aaro on yllättänyt olemalla se porukan vaivattomin tapaus. Alkunuuskutuksien jälkeen fretit on hyväksytty “ihan siedettäviä”-osastolle, koska ne ovat pieniä, ne eivät möykkää ja ne oikeastaan liikkuvat aika harvoin. Suurimman osan ajasta ne nukkuvat poissa Harmaan Hitlerin tieltä, joten mikäpäs siinä sitten.
Nadira suhtautuu fretteihin aiempaan tapaansa innostuneesti. Se ei tosin tunnu ihan käsittävän, että kyse ei ole liikkuvista leluista vaan ihan elävistä otuksista. Tassuilla tulee läpsittyä ja leikkiyritykset ovat muutenkin vähän rajuja, mutta eikähän prinsessa nopeasti ymmärrä, mistä on kyse.
Karem on edistynyt melkoisesti ensikokemuksesta. Edelleenkään se ei pidä frettejä kovinkaan miellyttävinä tuttavuuksina, mutta kun niiden lähellä tuntuu saavan nannaa niin mikäs siinä sitten… välillä vietti meinaa ottaa vallan, mutta huomattavasti harvemmin kuin ihan ensimmäisellä kerralla. Hiljaa hyvä tulee.
Vaatimattomana tavoitteena on viikon lopussa kyetä pitämään koiria auki frettien kanssa samaan aikaan ilman kuonokoppia ja hihnoja. Saas nähdä, miten käy. Harjoitteluaikaa on mukavasti.
Juuri nyt on hiljaista; uusi tilanne on vienyt mehut niin koirista kuin freteistäkin ja kaikki vetävät tyytyväisinä lonkkaa.
Hyvinhän tuo on lähteny sujumaan! Turhaan epäilin.
Kun vaan vielä saisi lisää varmuutta. Yhteiset lenkit ovat tehneet hyvää. Kuten koirien kanssa aina; lauma liikkuu yhdessä ja sitä kautta on helpoin totuttaa porukkaan myös vieraan lajin edustajat.