Terveeks.
Olen 86-syntynyt opiskelija Eurajoelta ja opiskelen Raumalla luokanopettajaksi. Koirat ovat kuuluneet elämääni siitä asti, kun perheeseemme vuonna -95 saapui musta kääpiövillakoira Sunny. Pitkällisen odotuksen jälkeen haaveeni viimein toteutui, ja Sunnyn myötä palava rakkaus villakoiriin syttyi. Myös vinttikoirat kiinnostivat minua nopeutensa, voimansa, itsenäisyytensä ja ulkonäkönsä takia.
Koiranomistaminen oli hyvässä ja pahassa sitä, mitä olin odottanutkin. Vielä tänäkin päivänä jaksan kuitenkin yllättyä siitä, miten paljon on vielä opittavaa. Jokainen koira on yksilönsä ja vaikka takana on 16 vuotta aktiivista koiraharrastusta, en vieläkään katso olevani niin asiantunteva kouluttaja, kuin haluaisin. Pyrin päivittämään aktiivisesti omaa tietämystäni voidakseni tarjota koirilleni parhaat mahdolliset olosuhteet. Haaveilen myös kasvattajanimen hankkimisesta ja toivon, että lähivuosina se haave myös toteutuu.
Minulle on tärkeää, että koira saa elää sellaista elämää, johon se on luotu. Pyrin tarjoamaan koirilleni virikkeitä ja antamaan niille mahdollisuuksia toteuttaa viettejään. Tällä hetkellä harrastan villakoirani Aaron kanssa näyttelyitä, kotitokoilua ja temppuilua, ja whippettini Karemin kanssa edellämainittujen lisäksi maastojuoksua. Lisäksi käymme päivittäin metsässä pitkällä hihnalla juoksemassa sekä leikimme pihamaalla. Viikonloppuisin vanhempieni suuri piha on poikien käytettävissä. Vapaampien lenkkien lisäksi käymme päivittäin parilla pidemmällä lenkillä teitä pitkin, jotta pojat saavat kokemuksia muista ihmisistä, autoista, hälinästä ja oppivat suhtautumaan hyvin vastaantuleviin koiriin. Näin toivon tarjoavani mahdollisimman laaja-alaisesti virikkeitä ja mielenvirkistystä päivittäin.
Sunny oli koiralauman kiistaton kuningatar neljäntoista ja puolen vuoden ajan. 16.9.2009 vanhuus ja kasvainsairaus kuitenkin viimein voittivat ja oli aika saatella rakas perheenjäsen viimeiselle matkalleen.
Vaikka jokainen koiristani on yhtä tärkeä minulle, Sunny oli se, joka perehdytti minut koiramaailmaan. Se opetti, kuinka paljon vastuuta ja toisaalta myös iloa koiranomistaminen tuo tullessaan. Sunnyn myötä opin enemmän, kuin olen koskaan oppinut kirjoista, ja ikävä on edelleen suuri.
Sunnyn jalanjäljissä vanhempieni luokse muutti alkukesästä 2010 punainen kääpiövillakoira Helmi. Helmi on ottanut Sunnyn seuraajan asemansa sen verran vakavasti, että on pienuudestaan huolimatta koiralaumamme johtaja. Vaikkei Helmi asukaan luonani, se on minulle kuin oma koira ja viikonloppuisin touhuan sen kanssa paljon. Helmin trimmaaminen ja handlaaminen ovat myös minun vastuullani.
Koirat ovat minulle elämäntapa ja niiden myötä on sekä sulkeutunut että avautunut valtavasti ovia. En ole katunut hetkeäkään valitessani koirallisen elämän ja odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Terveisin,
Sanna Varis